Kuvittele itsesi tilanteeseen jossa tehtävänäsi on kiivetä puuhun. Jokainen alimmista oksista on tismalleen samalla korkeudella, ja ne ovat keskenään identtisiä. Nyt kohtaat mutanttipuun ja ongelman. Mihin oksaan tartut ensimmäiseksi? Pistätkö silmäsi kiinni ja huidot toivoen, että osut sopivaan vaihtoehtoon?
Koen siis orastavaa valinnan vaikeutta. Mistä aloittaa? On yllättävän hankalaa vetää lineaarinen alkupiste jollekin mitä tekee ensimmäistä kertaa. Tästä mielikuvasta päädyin päätelmääni. Aloitan siis kirjoittamisen umpityhjällä filosofisella höpinällä. Tämän blogin tarkoituksena on toimia omien kokemuksien peilinä ja huutokanavana
Ehkä nyt on sopivaa kertoa myös itsestäni jotain.
Karkasin pari vuotta sitten lumilinnojen luvatusta kaupungista Tampereen tehdasmiljööseen. Jumalavita, täällä on julkinen liikenne, yliopisto ja miljoona teatteria. Pohjoisessa kaipaan eniten erilaista elämänasennetta ja rentoutta. Niitä kuuluisia juntteja ja ahdasmielisia löytyy myös täältäkin, jos haluaa etsiä. On sinäänsä erittäin mukavaa soluttautua kasvottomaan massaan. Yllättävän puhdistavaa. Tampere on muutenkin huvittava kaupunki. Telkkarista tulee jääkiekkomainoksia ja snägärin voi ostaa tekno-majakasta keskeltä kaupunkia.
Onneen tarvitaan ystäviä, iloa, yrittämistä ja ennen kaikkea paljon kahvia. Tuo musta eliksiiri on elämäni ehto. Aivotoimintani, fysiikkani ja yleinen habitukseni jää toispuoleiseksi ilman aamupannuani. Mielestäni jokainen, joka elää ilman tummaa suklaata, punaviiniä ja naurua menettää ajastaan paljon!
Siinä se, over and out. Muistakaa rikkoa rajoja - varsinkin omianne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti